Minulla itse asiassa kävi aika hyvin "kaapista astumisen" kanssa.

Ensimmäisenä asioiden laidostani kuuli minun yksi läheisimmistä ystävistäni. Hän tuki minua joten uskallauduin avautumaan yhä enemmän ja enemmän. 

Muille ystävilleni asian kertominen vei hieman pidempään ja sen julki tuominen kävi jollain lailla jopa puoli vahingossa. Juttelimme netissä eräänä iltana ja minä heitin sinne väliin omia ajatuksiani tästä maailmasta ja sanoin hiukan liian paljon. Ystäväni vaativat minua kertomaan mikä mieltäni painoi. Joten päätin kertoa heille totuuden. Myöhemmin keskustelu oli täynnä ehdotuksia minun uudesta nimestä. 

Vanhemmille kertominen oli sitten aivan toinen juttu. Tiesin, että äitini ja isäni kyllä ymärtäisivät, mutta en voinut olla 100% varma asiasta. Onnistuin kuitenkin kertomaan heillekkin. 

Vanhemmillani kylläkin on hieman vaikeuksia tajuta, etten ole heidän tyttärensä, mutta uskon, että kunhan tässä vaan päästään alkuun ja aikaa kulumaan kyllä he tottuvat ajatukseen. Toivottavasti.

-Grangfi